Aika valuu

Tänään nukuin aivan hävyttömän pitkään. Jaksoin oikeastaan nousta ylös vasta puoliltapäivin, kun kaveri soitti - hän oli tulossa tuomaan huovutuskirjaa, jonka voitin häneltä erään nettiyhteisön arpajaisissa. Kävin sitten hakemassa sen lähinurkalta, jäädytin aamusta pari tuntia lukien lehteä ja sitä kirjaa, sitten jäädytin vähän lisää mm. telkkarin ääressä... Jossain välissä laitoin pyykkiä ja kävin koiran kanssa ulkona, mutta muuten tämä laiskottelu jatkui neljään asti, hyi minua! Plus, tein itse litran mansikkapehmistä (pirtelöä ilman maitoa). Söin itse puolet siitä, mutta sitten kurkku ja aivot jäätyivät enkä voinut jatkaa. Onneksi on melko makeista asioista pitävä velipuoli.

Neljän aikaan lähdin sitten kaupungille sen verran, että kävin hakemassa varaamani sandaalit. Nyt on omat jalkahäkit, hii! Nätit ovat ja nahkaiset. Jospa vaikka muistaisin suojakäsitellä mokomat.

Kun kerran kaupungilla olin ja ilma oli kuin morsian, niin soitin ystävälle kysyäkseni, voisiko hän nähdä. Hän oli kirpparilla toisen ystävän kanssa, juuri päässyt sinne, joten ei sitten onnistunut. Sitten menin pysäkin suuntaan huomatakseni, että bussi lähti nenän edestä. Noh, katsoin sitten, että seuraava bussi tulisi n. puolen tunnin päästä.

Harmitti, kun Olga-neiti ei ollut auki. Olisin voinut mennä sinne ostelemaan kauniita, edullisia vaatteita ihan vain koska voin ja kaipaan ripausta turhamaisuutta. Noh, menin sitten katselemaan, oliko se nyt KappAhlin, alennusmyyntiin, että mitä kirppareilta puolen vuoden päästä löytyy. Nättejä vaatteita pitäisi löytymän. Pienimuotoista teollisuusvakoilun henkeäkin oli vierailussani. Nyt tekee mieli tehdä hame ja liivi ja kaikkea. Siellä olisi ollut halpoja, melko nättejä pitsialushousuja minun koossanikin, mutta totesin sitten lopulta, että ne olivat niin oudon mallisia (koostuivat lähinnä suorakaiteista peppuosaa lukuunottamatta), ettei kannata ostaa kun ei tiedä, tykkääkö sellaisia pitää. Sitä paitsi ne olivat tämänhetkisen muodin mukaan korkeavyötäröisiä, mikä ei taas minulle sovi hirveän hyvin, kun monet käyttämäni asukokonaisuudet tapaavat vilauttaa ihoa lanteen seutuvilta (ihan vaan koska minulla vielä on nätti maha. Jonain päivänä se saattaa rupsahtaa, joten täytyy ottaa ilo irti!). Ei ole kivan näköistä, jos alkkarit paistavat suuressa määrin. Toisaalta, nykyään vaatekaapista löytyy niin paljon ylipitkiä yläosia, että riski tuollaiselle on aika pieni.

Nyt kello on yhdeksän ja ihmettelen, mihin tämä päivä on hävinnyt. En ole tehnyt juuri mitään (no, omasta mielestäni en liki koskaan ole tehnyt juuri mitään...), ja nyt on jo ilta. Ihan tylsää.

Jotkin asiat ovat pohdituttaneet minua tänään. Kun ei tee mitään, pohtii aika paljon. Olen pohtinut muun muassa sitä, miten paljon sanottavaa on silloin, kun se, jolle sanoisi, ei ole läsnä, mutta miten vähän sitten tuleekaan tai saakaan sanottua, kun se henkilö on läsnä. Ja sitä, miten aika valuu kaikkein nopeimmin sormien välistä hiekkana, kun ei tee mitään, vaikka lapsena se meni juuri toisin päin - mitä enemmän teki, sitä nopeammin aika kului. Nyt ajan kulku on ahdistavaa - kun vain mähöää, huomaakin yhtäkkiä vain mähönneensä monta tuntia, ja tulee saamaton olo.

Tuulen tanssi

Eilen minulla oli oikein hauska päivä. Olin erään ystäväni piknik-syntymäpäivillä siitä huolimatta, että aluksi satoi ja ukkosti valtavasti. Emme kuitenkaan juuri kastuneet, kiitos rullaluistelijoita ajatellen rakennetun katoksen.

Myöhemmin totesimme Seikkailupuiston oivalliseksi piknikpaikaksi.
On myös tavattoman hauskaa huljutella paljaita jalkojaan sadeveden muodostamissa lammikoissa, jotka ovat hiekalla niin syviä, että vettä on nilkkoihin asti.
Ei haittaa, vaikka hameenhelma vähän kastuu, kesä kuivaa minkä kasteleekin.

Illalla puistossa oli tavattoman kauniit valo-olosuhteet auringon paistaessa matalalta kullankeltaista valoaan yllemme. Juttelin eräälle elämäntapaintiaanille, joka oli ilmeisesti tullut leiriytymään paikalle yöksi. Enemmänkin se kyllä meni niin päin, että hän selitti, miten ruotsalaiset ovat niin paljon suomalaisia viisaampia ja miten suomalaiset ovat tyhmiä kun eivät tee yhteistyötä ruotsalaisten kanssa ja minä nyökyttelin ja päästelin myöntyviä äännähdyksiä, koska en jaksanut ryhtyä varsinaiseen keskusteluun. Opetin hänet myös luomaan virkkaussilmukan (ja siinä sivussa neulontasilmukoitakin). Herttainen setä.

Yöksi luokseni tuli eräs kaveri pakoon kotonansa vallinnutta hullunmyllyä. Tämä kaveri höpötti niin kauheasti ja hullua tahtia, että isäpuoleni tämän lähdettyä kysyi, oliko hän ollut tuiskeessa. Nauroin vain, ettei hän ollut juonut edes sitä puolta lasia kuohuviiniä (alkoholiprosentti 2,2) mitä me muut.

Noh, tulipahan herättyä kerrankin ajoissa kun saatoin tämän pomminvarman eksyjän bussipysäkille. Siinä sitten olla möllöttelin aikani, kunnes tuli lähtö isoäidin luo. Söin aivan liikaa ja tunsin itseni jenkkien kiitospäivänkalkkunaksi, sillä erotuksella, että niissä harvemmin on täytteenä kanaa punaviinikermakastikkeessa, herkkusieniä, perunapalleroita, herneitä, mansikoita, kermavaahtoa ja marenkia...

Sain myös tietää vähän tarkemmin, mistä sukuni on peräisin. Pohjanmaan lisäksi sain tietää sukujuuriani olevan Hämeessä ja idemmässä muutenkin (isoäidin veriryhmä on kuulemma itäinen), ja toisen isoäidin puolelta sukua on taas Varsinais-Suomesta - Kokemäeltäkö se oli, en nyt muista, ja sitten jostain muualta niiltä nurkin. Toisen isoäidin suku on vielä mysteeri. Uskon heidänkin olevan aika tukevasti varsinaissuomalaisia, mutta mistäs sitä tietää - en olisi ikinä sitäkään uskonut, että toisen pappani suku ei ole täynnä valkoisia vaan päin vastoin, hänen suvussaanhan on ollut paljon punaisia.

Illemmalla lähdin vielä ystävän kanssa uimaan. Rannassa oli uskomattoman tuulista, tuuli puhalsi niin lujaa, että hiuksiini kiinnittämät suuret sulat tukistivat tuulen kiskoessa niitä. Pulahdimme puhurista huolimatta aaltoihin. Vedessä oleminen oli ihanaa ja rauhoittavaa siitä huolimatta, ettei meri ollut kovin lämmin ja pääosa verenkierrostani oli edelleen vatsanseutuvilla ruokaa sulattamassa. Kipitin rannalle ennen ystävääni, kun palelsi jo liikaa. Tuulessa oli hyväkin puoli - kuivuminen oli harvinaisen nopea prosessi! Se myös puhalsi pilvet lopulta pois taivaalta, ja saimme nauttia auringosta jopa lämmittävissä määrin tovin, ennen kuin päätimme lähteä.

Karkkiostosten kautta päädyimme kaverin kotio. Siellä lähinnä jäädytettiin ja touhuttiin omiamme ja aina välillä jompikumpi heitti ilmaan melko satunnaisen kysymyksen tai keskustelunaloituksen. Aiheita olivat mm. parisuhde, tulevaisuudensuunnitelmat ja huumeet. Viivyin hänen luonaan aika pitkään, toivottavasti en liian pitkään - lähdin kuitenkin vasta puoli yhdeltätoista... Hmm. Joka tapauksessa, äiti oli kultainen ja jaksoi tulla hakemaan minua bussipysäkiltä! Oli ihanaa päästä tilavaan, lämpimään autoon hetkeksi löhöämään sen sijaan, että olisin kävellyt väsynein jaloin ja mielin puoli tuntia kotio. Ulkona oli kyllä todella kaunista, aurinko juuri laskemassa ja ilmakin tuoksui ihanalta, että olisi siinäkin puolensa tavallaan ollut.