Kappas, en palanutkaan.
Perin jännää. Tä on aika kivaa. Kutkuttava tunne kun ei sattunutkaan vaikka ajattelin että nyt sattuu nyt sattuu aii. Tuli vain hillitön adrenaliiniyökötys. Sen jälkeen olo taas oli että oho, siinäkö se oli, aika outoa.
Tietty voi olla ettei se tähän jäänyt. Mutta se on aika todennäköistä, jos sanon, että haluan vain totuuden. Koska tottahan se on - vaikka illuusiot osaavat olla ihania, en ole vielä tarpeeksi narkki kyetäkseni sellaisessa elämään. Hetkittäin tuntuu siltä, mutten tahdo päästää itseäni ihan täysin tuuliajolle. Ei siitä hyvää seuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti