Tä vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.
En oikeastaan pistä pahakseni. Viihdyn puolitranssissa, mikä näkyy iskevän jo ajatuksesta hänestä. Olisihan se tietenkin positiivista, jos jotain tapahtuisi johonkin suuntaan, niin ei tarvitsisi elää epätietoisuudessa.
Kun katsoin itseäni peilistä, totesin, että olen aika riutunut. Se nauratti. Harmaat silmänympärykset, hiukan eksynyt katse.
Ruokahaluni on hävinnyt johonkin. Tai no, kyllä mulle nälkä tulee ja syön, mutta ei suuremmin tee mieli. Jos ei tulisi nälkä, voisin olla syömättäkin, heikottaahan minua nyt joka tapauksessa. Sekin on tavallaan hyvä olo.
Scandinavian Music Group kuiskii korviini ja minä hengitän valssin tahtiin.
Ajoittain pohdin, koska tyven hajoaa, koska lampeeni heitetään kivi, joka nostaa vesilasiin myrskyn.
Sitten ajattelen, ettei niin tarvitse käydä.
Mieleni kasvattaa oksia, sarvet ja sulkia. Siivetkin. Sammal kasvaa selkääni ja siihen nousee vanamonkukkia.
Ehkä minusta tulee menninkäinen mieleni metsään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti