Aika valuu

Tänään nukuin aivan hävyttömän pitkään. Jaksoin oikeastaan nousta ylös vasta puoliltapäivin, kun kaveri soitti - hän oli tulossa tuomaan huovutuskirjaa, jonka voitin häneltä erään nettiyhteisön arpajaisissa. Kävin sitten hakemassa sen lähinurkalta, jäädytin aamusta pari tuntia lukien lehteä ja sitä kirjaa, sitten jäädytin vähän lisää mm. telkkarin ääressä... Jossain välissä laitoin pyykkiä ja kävin koiran kanssa ulkona, mutta muuten tämä laiskottelu jatkui neljään asti, hyi minua! Plus, tein itse litran mansikkapehmistä (pirtelöä ilman maitoa). Söin itse puolet siitä, mutta sitten kurkku ja aivot jäätyivät enkä voinut jatkaa. Onneksi on melko makeista asioista pitävä velipuoli.

Neljän aikaan lähdin sitten kaupungille sen verran, että kävin hakemassa varaamani sandaalit. Nyt on omat jalkahäkit, hii! Nätit ovat ja nahkaiset. Jospa vaikka muistaisin suojakäsitellä mokomat.

Kun kerran kaupungilla olin ja ilma oli kuin morsian, niin soitin ystävälle kysyäkseni, voisiko hän nähdä. Hän oli kirpparilla toisen ystävän kanssa, juuri päässyt sinne, joten ei sitten onnistunut. Sitten menin pysäkin suuntaan huomatakseni, että bussi lähti nenän edestä. Noh, katsoin sitten, että seuraava bussi tulisi n. puolen tunnin päästä.

Harmitti, kun Olga-neiti ei ollut auki. Olisin voinut mennä sinne ostelemaan kauniita, edullisia vaatteita ihan vain koska voin ja kaipaan ripausta turhamaisuutta. Noh, menin sitten katselemaan, oliko se nyt KappAhlin, alennusmyyntiin, että mitä kirppareilta puolen vuoden päästä löytyy. Nättejä vaatteita pitäisi löytymän. Pienimuotoista teollisuusvakoilun henkeäkin oli vierailussani. Nyt tekee mieli tehdä hame ja liivi ja kaikkea. Siellä olisi ollut halpoja, melko nättejä pitsialushousuja minun koossanikin, mutta totesin sitten lopulta, että ne olivat niin oudon mallisia (koostuivat lähinnä suorakaiteista peppuosaa lukuunottamatta), ettei kannata ostaa kun ei tiedä, tykkääkö sellaisia pitää. Sitä paitsi ne olivat tämänhetkisen muodin mukaan korkeavyötäröisiä, mikä ei taas minulle sovi hirveän hyvin, kun monet käyttämäni asukokonaisuudet tapaavat vilauttaa ihoa lanteen seutuvilta (ihan vaan koska minulla vielä on nätti maha. Jonain päivänä se saattaa rupsahtaa, joten täytyy ottaa ilo irti!). Ei ole kivan näköistä, jos alkkarit paistavat suuressa määrin. Toisaalta, nykyään vaatekaapista löytyy niin paljon ylipitkiä yläosia, että riski tuollaiselle on aika pieni.

Nyt kello on yhdeksän ja ihmettelen, mihin tämä päivä on hävinnyt. En ole tehnyt juuri mitään (no, omasta mielestäni en liki koskaan ole tehnyt juuri mitään...), ja nyt on jo ilta. Ihan tylsää.

Jotkin asiat ovat pohdituttaneet minua tänään. Kun ei tee mitään, pohtii aika paljon. Olen pohtinut muun muassa sitä, miten paljon sanottavaa on silloin, kun se, jolle sanoisi, ei ole läsnä, mutta miten vähän sitten tuleekaan tai saakaan sanottua, kun se henkilö on läsnä. Ja sitä, miten aika valuu kaikkein nopeimmin sormien välistä hiekkana, kun ei tee mitään, vaikka lapsena se meni juuri toisin päin - mitä enemmän teki, sitä nopeammin aika kului. Nyt ajan kulku on ahdistavaa - kun vain mähöää, huomaakin yhtäkkiä vain mähönneensä monta tuntia, ja tulee saamaton olo.