Helsinki on jännä paikka.
En osaisi asua siellä, sillä aina kun menen sinne, minuun iskee hirveä menofiilis. Pitäisi koko ajan olla menossa ja surisemassa pitkin poikin, ja ennen kaikkea olla hirmu sosiaalinen. Menisin ihan sekaisin, kun arki ei siellä kuitenkaan olisi tavallista sosiaalisempaa. Tai ehkä alkaisin kävelemään ympäriinsä ja musta tulis se outo hyypiö joka on aina ulkona. Sekin vois olla ihan kivaa.
Mutta siinä ilmapiirissä on jotain mystistä. Sellainen kupliva, iloinen olo. Kuin lehmuksenkukat. Turku on sellainen oudon rauhallinen, mutta samalla jotenkin virittynyt, kun Helsinki kuplii, virtaa ja pyörteilee minkä kerkiää. Suvannoissakin on pohjavirtaus. Nautin siitä, vaikka pitemmän päälle se varmaan uuvuttaisi minut. On jännittävää, miten raikas melko saastainen kaupunki voi sydämeltään olla.
Helsinki tuoksuu seikkailulle, Helsinki tuoksuu rakkaudelle, Helsinki tuoksuu nuoruudelle. Hyvässä ja pahassa. Rakastan Helsinkiä, vaikka tykkään asua muualla.
Tai mistä sitä tietää, ehkä jossain vaiheessa päädyn sinnekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti