Tuulen tanssi

Eilen minulla oli oikein hauska päivä. Olin erään ystäväni piknik-syntymäpäivillä siitä huolimatta, että aluksi satoi ja ukkosti valtavasti. Emme kuitenkaan juuri kastuneet, kiitos rullaluistelijoita ajatellen rakennetun katoksen.

Myöhemmin totesimme Seikkailupuiston oivalliseksi piknikpaikaksi.
On myös tavattoman hauskaa huljutella paljaita jalkojaan sadeveden muodostamissa lammikoissa, jotka ovat hiekalla niin syviä, että vettä on nilkkoihin asti.
Ei haittaa, vaikka hameenhelma vähän kastuu, kesä kuivaa minkä kasteleekin.

Illalla puistossa oli tavattoman kauniit valo-olosuhteet auringon paistaessa matalalta kullankeltaista valoaan yllemme. Juttelin eräälle elämäntapaintiaanille, joka oli ilmeisesti tullut leiriytymään paikalle yöksi. Enemmänkin se kyllä meni niin päin, että hän selitti, miten ruotsalaiset ovat niin paljon suomalaisia viisaampia ja miten suomalaiset ovat tyhmiä kun eivät tee yhteistyötä ruotsalaisten kanssa ja minä nyökyttelin ja päästelin myöntyviä äännähdyksiä, koska en jaksanut ryhtyä varsinaiseen keskusteluun. Opetin hänet myös luomaan virkkaussilmukan (ja siinä sivussa neulontasilmukoitakin). Herttainen setä.

Yöksi luokseni tuli eräs kaveri pakoon kotonansa vallinnutta hullunmyllyä. Tämä kaveri höpötti niin kauheasti ja hullua tahtia, että isäpuoleni tämän lähdettyä kysyi, oliko hän ollut tuiskeessa. Nauroin vain, ettei hän ollut juonut edes sitä puolta lasia kuohuviiniä (alkoholiprosentti 2,2) mitä me muut.

Noh, tulipahan herättyä kerrankin ajoissa kun saatoin tämän pomminvarman eksyjän bussipysäkille. Siinä sitten olla möllöttelin aikani, kunnes tuli lähtö isoäidin luo. Söin aivan liikaa ja tunsin itseni jenkkien kiitospäivänkalkkunaksi, sillä erotuksella, että niissä harvemmin on täytteenä kanaa punaviinikermakastikkeessa, herkkusieniä, perunapalleroita, herneitä, mansikoita, kermavaahtoa ja marenkia...

Sain myös tietää vähän tarkemmin, mistä sukuni on peräisin. Pohjanmaan lisäksi sain tietää sukujuuriani olevan Hämeessä ja idemmässä muutenkin (isoäidin veriryhmä on kuulemma itäinen), ja toisen isoäidin puolelta sukua on taas Varsinais-Suomesta - Kokemäeltäkö se oli, en nyt muista, ja sitten jostain muualta niiltä nurkin. Toisen isoäidin suku on vielä mysteeri. Uskon heidänkin olevan aika tukevasti varsinaissuomalaisia, mutta mistäs sitä tietää - en olisi ikinä sitäkään uskonut, että toisen pappani suku ei ole täynnä valkoisia vaan päin vastoin, hänen suvussaanhan on ollut paljon punaisia.

Illemmalla lähdin vielä ystävän kanssa uimaan. Rannassa oli uskomattoman tuulista, tuuli puhalsi niin lujaa, että hiuksiini kiinnittämät suuret sulat tukistivat tuulen kiskoessa niitä. Pulahdimme puhurista huolimatta aaltoihin. Vedessä oleminen oli ihanaa ja rauhoittavaa siitä huolimatta, ettei meri ollut kovin lämmin ja pääosa verenkierrostani oli edelleen vatsanseutuvilla ruokaa sulattamassa. Kipitin rannalle ennen ystävääni, kun palelsi jo liikaa. Tuulessa oli hyväkin puoli - kuivuminen oli harvinaisen nopea prosessi! Se myös puhalsi pilvet lopulta pois taivaalta, ja saimme nauttia auringosta jopa lämmittävissä määrin tovin, ennen kuin päätimme lähteä.

Karkkiostosten kautta päädyimme kaverin kotio. Siellä lähinnä jäädytettiin ja touhuttiin omiamme ja aina välillä jompikumpi heitti ilmaan melko satunnaisen kysymyksen tai keskustelunaloituksen. Aiheita olivat mm. parisuhde, tulevaisuudensuunnitelmat ja huumeet. Viivyin hänen luonaan aika pitkään, toivottavasti en liian pitkään - lähdin kuitenkin vasta puoli yhdeltätoista... Hmm. Joka tapauksessa, äiti oli kultainen ja jaksoi tulla hakemaan minua bussipysäkiltä! Oli ihanaa päästä tilavaan, lämpimään autoon hetkeksi löhöämään sen sijaan, että olisin kävellyt väsynein jaloin ja mielin puoli tuntia kotio. Ulkona oli kyllä todella kaunista, aurinko juuri laskemassa ja ilmakin tuoksui ihanalta, että olisi siinäkin puolensa tavallaan ollut.